perjantai 29. huhtikuuta 2011

Esimerkki käytettävyysvaatimuksesta, joka ei toimi

Kun tämä vaatimus osui silmään ja liittyy aiempaan keskusteluaiheeseen, niin piti vielä laittaa tämä viesti ennen pikku lomalle lähtöä


Tässä tarjouspyynnössä pisteytetään toimittajan tarjousta "käytettävyyden kehittämisen menetelmien ja prosessien" perusteella.

Tässä on siis aluksikin se ongelma, että prosessit eivät takaa käytettävyyttä.

Mutta toinen ja mielenkiintoisempi ongelma on se, että vaatimuksessa ei määritellä, millä kriteereillä pisteytys tehdään. Miten pisteyttää "käytettävyyden kehittämisen menetelmät ja prosessit"? Kuka on tällaiseen arviointiin pätevä, ja mihin malliin perustuen tällainen arviointi tehdään?

Ajatellaan, että toimittajalla on käytettävyysammattilainen, joka kuvaa käytettävyysprosessin. Ja sitten tilaajan käyttämä käytettävyysammattilainen arvioi suunnitelman, ja näkee siinä puutteita. Kysymys on, että millä perusteella tilaajan käytettävyysammattilaisen arviointi on pätevä? Eikö yhtä hyvin voikin olla niin, että toimittajan suunnitelma onkin hyvä, mutta tilaajan ammattilainen tekikin väärän arvion?

Itse olen tehnyt tällaisia arviointeja, ja mielestäni pystyn tekemään perusteltuja arviointeja jopa useammalla menetelmällä (kun olen aiheesta väitellyt). Mutta samalla totean, että joku toinen voi asettaa tekemäni arvioinnin kiistanalaiseksi (tai ainakin yrittää...;).  Tai sitten toisinpäin. Joka tapauksessa, kovin ongelmallinen tarjouspyynnön arviointikriteeri.

Ja itse asiassa kolmas ongelma: valituksi voi tulla toimittaja, jolla ei ole minkään tasoisia käytettävyysprosesseja (jos saa muista kriteereistä paljon pisteitä).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti